Aamumme ovat venyneet viime viikonloppuina pitkiksi. Omatoimisesti isoveli oli tyhjentänyt paahtoleipäpussin lähes kokonaan ja pikkuveli kyseli oikeata paahtoleipää. En heti ymmärtänyt tätä lausahdusta vaan tarjosin hänelle tuota samaa paahtoleipää. Myöhemmin havahduin pöydällä olevaan leipään ja kysyin miksi hän ei ollut syönyt sitä. Lapsi vastasi, että paahtoleipä on rapeaa. Tämä lausahdus vastasi kysymykseen millainen, eli on adjektiivi. Olen huomannut nepsypiirteisten lasten vaikeuden ajoittain kuvailla asioita eri sanoilla. Varsinkin adjektiivit tuovat monesti haasteita. Kysyin isoveljeltä kohta lyhyesti millainen paahtoleipä on. Lapsi vastasi paahtoleivän olevan “paahtoleipäinen”. Näitä arjen tapahtumia näen päivittäin enkä voi kuin ihmetellä miten erilaisia me kaikki olemmekaan.

Päiväkodissa minua odottaa innolla syliin juokseva lapsi, joka pukee itse päällensä. Hän kuvailee tunteitaan ja kertoo kenen kanssa on leikkinyt päiväkodissa. Tämä lapsi lähtee innolla luistelemaan ja ulkoilemaan. Istuu isoveljen vieressä ja ihailee tätä vaikka onkin taidoissaan välillä lähes samalla tasolla. Hän on silti pieni iso poika. Lapsi ymmärtää monimutkaisia lauseita ja vastaa kuvailevasti kysymyksiin. Samaan aikaan käytän itse suurimmaksi osaksi selkokieltä ja lyhyitä lauseita sekä sanoitan arjen tilanteita lapsille päivittäin. Samaan aikaan minun on välillä vaikea hahmottaa miten paljon tämä pieni poika jo osaa ja ymmärtää. Kuinka erilaiset odotukset meillä onkaan lapselle, kun olemme ensin saaneet kasvattaa erityistarpeisen lapsen?

Nepsy on lyhenne neuropsykiatrisista vaikeuksista, joiden taustalla on kehityksellinen aivojen toimintaan liittyvä poikkeavuus. Myös haastava perhetilanne saattaa aiheuttaa lapselle samantyyppistä oireilua, jonka vuoksi helposti ympäristö etsii syitä ensin perheestä. Käytöshäiriöt, ahdistus, masennus tai muita psykiatrisia vaikeuksia. Näillä on voimakas vaikutus toimittaessa muiden ihmisten kanssa. Tämän lisäksi oireet saattavat näyttäytyä eri tavoin eri ympäristöissä.

Me saimme olla onnellisessa tilanteessa, kun lapsemme oireilu alkoi. Perhe-elämä oli seesteistä ja oireilu ilmaantui yhtäkkiä toisen lapsemme synnyttyä. Oireilu liittyi selkeästi tiettyihin tilanteisiin, jotka olivat lapselle haastavia. Myös lapsen kehitys oli edennyt ikäisiin verrattuna eri tahdissa. Syy löytyi melko nopeasti ja sain alkaa etsimään vastauksia haastaviin tilanteisiin. Alkuun luin paljon kirjallisuutta ja tutustuin aiheeseen laajasti. Mitä enemmän sain tietoa, sitä enemmän tunsin olevani kädetön. Aihealue oli niin laaja ja vaati niin paljon opiskelua, että sitä on lyhyesti vaikea kuvailla. Tieto lisäsi ymmärrystä, mutta myös tuskaa aiemmasta ymmärtämättömyydestäni sekä siitä kuinka vähän ympäristö on aiheeseen tutustunut.

Nyt kolmen vuoden aktiivisen opiskelun jälkeen koen jo hahmottavani nepsypiirteet ja niiden hoidolliset tarpeet. Tästä huolimatta minun on vaikea ohjeistaa muita aiheessa, koska se tuntuu niin laajalta. En tiedä mitä muut tietävät ja osaavat aiheesta. Haaveenani on luoda aiheeseen liittyen selkeä kokonaisuus, jota voisin opettaa muille. Kuinka ihanaa olisikaan, jos tämä ymmärrys saataisiin jaettua kaikkien tietouteen. Helpottuisikohan myös nepsypiirteisten elämä, kun heiltä ei odotettaisi aina niin paljon ja hekin saisivat lisää tilaa hengittää?

Eilen hengittelimme stress away tuoksua, kun olin saanut järjestettyä lisää tilaan lattialla oleville leluille. Itse pyrin pitämään ympäristön esteettömänä aistikkaalle lapselleni sekä itselleni. Mitä vähemmän aistikuormaa sitä helpompi olla ja hengittää. Pyrin antamaan paljon erilaista tekemistä, jotta päivämme rytmittyy hyvin sekä keskittymään hyvinvointiimme. Hyvinvoivalla äidillä on hyvinvoivat lapset.

Nuorena aikuisena havahduin siihen, että minua ei juuri tunnettu niissä piireissä joissa liikuin. Nautin sivusta katselijan roolistani siitä, että, muut eivät juuri tienneet elämästäni mitään. Olin hiljainen ja pysyin sivussa. En omistanut montaa ystävää, mutta jokainen ystäväni oli minulle kultaakin kalliimpi. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Sisimmässäni koin olevani liian erilainen kuin muut.

Elämäntilanteeni muututtua sain tottua ääniin. Ensimmäinen lapseni ei silti pienenä vielä ollut kovinkaan vaativa. Sain useaan otteeseen kuulla hänen olevan helppo vauva ja taapero. Olinkin onnellinen, kun sain tehdä ostokset täydessä hiljaisuudessa. Lapsen pikkusisaruksen syntymän jälkeen hänen käytöksensä kuitenkin muuttui. Vauva itki paljon ja vaati minulta paljon. Isommalle lapselle jäi luonnollisesti vähemmän aikaa kuin aiemmin. Hän reagoi muutokseen erinäisillä oudoilla käytöstavoilla, jotka tuntuivat minusta epämiellyttäviltä. En pitänyt siitä, että jouduin puhumaan paljon julkisilla paikoilla tai siitä huomiosta, jonka kulkiessamme herätimme. Minua hävetti.

Vahingon kautta vein lapseni lääkäriin ja hän sai diagnoosin. Tämän jälkeen häpeäni alkoi hellittämään vähän. Sain tilanteellemme nimen, enkä kokenut kaiken enää olevan vikaani. Aloin lukemaan kirjallisuutta ja etsimään tietoa. Minulla oli nyt nimi sille mistä etsiä tietoa ja toimintamalleja. Löysinkin tietoa ja aloin soveltamaan sitä käytännössä. Elämämme oli kuin palapeli, jonka palasia kokosin pikkuhiljaa. Lapseni ei silti ollut hiljainen, kuten minä olin pienenä ollut. Hän oli kovin äänekäs ja toi tunteensa voimakkaasti esille. Tiettyinä kellonaikoina päivästä hän käytti paljon ääntänsä ja soli hyvin impulssiivinen. Jouduin olemaan kokoajan tarkkana missä hän liikkui, mitä hän teki ja keksimään hänelle mieluisaa toimintaa. Häpeästä tuli jokapäiväistä ja jouduin tulemaan sen kanssa toimeen. Etsin keinot, jolla sain ajatukseni pois häpeästä ja keskitin ne johonkin muuhun. Positiiviseen ja kehittävään. Löysin eteeriset öljyt ja keskityin oppimaan myös niistä lisää.

Nyt lähes kolme vuotta lapsen diagnoosin jälkeen olen alkanut kokemaan taas tuota samaa häpeää. Lapseni on kasvanut isommaksi eikä hän aina ymmärrä tunteidensa suuruutta tilanteeseen nähden. Olemme myös tehneet päätöksiä, joilla olemme saaneet tuettua lapseni kehitystä ja vakautettua elämäämme. Nuo kaikki valinnat ja päätökset vaativat minulta paljon rohkeutta ja voimaa. Muutimme takaisin kotiseudulleni ja saimme aloittaa elämän tukevalla maalla jalat pinnassa.

Kotiseudulle muutto toi kuitenkin mukanaan yhden muuttujan, jota en ollut tullut ajatelleeksi koskaan. Se on häpeä. Koska asumme alueella, joka on minulle tärkeä ja rakas, on myös se kuinka meidät nähdään minulle tärkeämpää. Se ei saisi olla näin. Miksi se kuitenkin vaikuttaa? Miksi täytyy pyrkiä olemaan täydellinen, vaikka täydellisyyttä ei edes ole mahdollista saavuttaa?

Kolme vuotta sitten jouduin uuden eteen. Tuo uusi pakotti minut tutkimaan sekä itseäni että vanhemmuuttani uusin silmin. Epämukavuus alueista tuli arkipäivää ja niiden kohtaaminen oli joka hetki läsnä. Ratkaisun tilanteeseen tuli löytyä minusta, koska voin muuttaa vain itseäni. Kun lapsen tunnekuohut saivat vallan, ainut toimiva keino tilanteissa oli itsensä rauhoittaminen ja ammattimaisesti toimiminen. Kehittelin itselleni hengitystaktiikan, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Siinä ideana on syvähengitys ja mikrohetki itselle. Se oli osittain jatkoa nuorena kehittämälleni “savupiipputekniikalle”, jonka ydin on ajattelun ja keskittymisen voimassa.

Savupiippu ideani lähti siitä, kun kärsin kovista migreenikohtauksista. Pyrin keskittämään ajatukseni pois kivusta ja vähitellen hiillostamaan kaikki ajatukseni ensin päänähkaan ja sitten vähitellen ulos “savupiipun kautta”. Tuo vaati todella tarkkaa keskittymistä ja ajatusten pois viemistä. Voima oli siinä, että olin vain paikallani ja keskityin rauhaan. Hengitystaktiikassani ideana oli mikrohetki itselle ja sitä kautta hetkellisen rauha ennen toimintaa. Tämä mikro hetki antoi minulle aikaa olla hetki rauhassa ja keskittää ajatukseni ennen toimintaa.

Näiden jälkeen pyrin yleisestikin miettimään omaa elämääni ja mitä siltä halusin. Vähitellen huomasin myös muuttuneeni onnellisemmaksi, kun olin keskittynyt vain hyvään. Lapsen haasteet eivät muuttuneet yhtäkkiä, mutta oman suhtautumiseni kautta ne helpottuivat. Edelleen huomaan antavani itselleni näitä mikrohetkiä, kun niitä tarvitsen. En odota saavani elämältä kaikkea sitä, mitä muut odottavat. Odotan saavani asiat oikeassa järjestyksessä ja tyydyn siihen mitä minulla nyt on ja keskityn tekemään siitä hyvää. Miten öljyt liittyvät tähän? Öljyt tulivat elämääni juuri silloin, kun aloin keskittyä näihin mikrohetkiin ja onnellisuuteen. Liitin niihin usein kotona ollessani jonkun ihanan turvallisen tuoksun lisäämään hyvinvointiamme. Vähitellen huomasin meidän olevan onnellisempia.

Viime aikoina olen pysähtynyt miettimään sitä mitä annan itsestäni muille. Se miten minä katson muita ihmisiä vaikuttaa siihen, kuinka minua katsotaan. Miten avaavaa onkaan ollut huomata, että kun katson ihmisiä itsevarmasti ja empaattisesti, saan itsekin yleensä samanlaista kohtelua. Koulukiusattuna opin katsomaan maailmaa epäilevien linssien läpi. Olin usein pälyilevä ja surumielinen. Odotin muilta paljon enemmän kuin itseltäni enkä osannut laittaa itseäni muiden kanssa samalle tasolle.

Nykyään saatan hämmästyttää muut kertomalla, että olen onnellinen kun olen saanut kohdata lapseni kanssa kaikki nämä haasteet. Olen onnellinen siitä, kun olen saanut oppia ja kasvaa ihmisenä. Olen saanut kehittyä lapseni kanssa yhdessä ja oppia toimimaan niin että haasteet ovatkin koituneet meille siunaukseksi. En toivonut lapselleni tai itselleni haasteita tähän elämän matkalle, mutta tärkeintä on ollut nähdä se mitä nämä haasteet ovat meille opettaneet. Olen saanut kasvaa ihmisenä, äitinä ja opettajana. Lapseni saa nykyään enemmän tukea, kuin kolme vuotta sitten. Kiitän siitä kaikesta mitä olen saanut oppia ja toivon että voin jakaa oppimaani myös muille. Kuinka tärkeää onkaan olla kiitollinen myös haasteista. Mielenkiintoista eikö olekin? Autismi on muutenkin vain muutaman askeleen päässä erityisherkkyydestä.

Olen kuullut useiden vuosien ajan kerrottavan suoliston olevan kehon toiset aivot. Suoliston hyvinvointia ja bakteerikannan moninaisuutta tuodaankin esille monessa eri lähteessä. Varmasti jokainen voi itse googlettaa tätä ja tutustua eri lähteisiin aiheeseen liittyen. Omalla kohdallani lähdin moninaistamaan oman kehoni bakteerikantaa tutustumalla puutarhan hoitoon ja iskemällä sormeni multaan. Aloitin tämän, koska ääneni oli lähtenyt säännöllisesti muutamassa työpaikassa. Ahkerana työntekijänä koin tämän epämiellyttävänä, koska en halunnut olla poissa töistä. Olin jostain lukenut, että suoliston bakteerikantaa moninaistamalla voimme siedättyä paremmin erilaisille ympäristön haittatekijöille.

Kävin usealla eri lääkärin vastaanotolla ja sain erinäisiä allergialääkkeitä allergiseen nuhaan. Näiden sekä ruokavalion muutoksen avulla sain tilanteeseeni hiukan helpotusta. Töissä ollessani lopetin maidon ja gluteenin käytön sekä tutustuin erilaisiin ravintolisiin. Myöhemmin tutustuin myös eteerisiin öljyihin. Vielä tuolloin en huomannut vaikutusta, joka eteerisillä öljyillä meihin oli. Mieheni tuntui innostuvan öljyistä minua enemmän.

Esikoiseni ADHD tyyppinen oirehdinta alkoi puoli vuotta sen jälkeen, kun hän oli alkanut käyttää maito- ja vehnä tuotteita. Ymmärsin tämän yhteyden, mutta hänen ruokailunsa oli aina ollut haasteellista enkä saanut näitä poistettua hänen ruokavaliostansa. Etsimme lapselle aluksi apua eri ravintolisistä ja lopulta päädyimme lopulta taas käyttämään eteerisiä öljyjä.

Eteeriset öljyt toivat arkeemme paljon tukea erinäisten muiden toimintamallien kanssa. Ne olivat yksi tukimuoto arjessamme. Koronakevät toi arkeemme lisää aikaa ja aloin tutustumaan eteerisiin öljyihin (young living) sekä heidän ravontolisiinsä erilaisten opetustuokioiden kautta. Uppouduin oppimaan niistä lisää ja lisäsin niiden käyttöä arjessamme. Otimme myös ravintolisiä aluksi itsellemme ja myöhemmin lapsellemme käyttöön.

Yhtenä kauniina kesäiltana kuuntelin zoomin kautta kokemuksia maitohappobakteereista ja päätin kokeilla niitä lapselleni kuurina yhden kuukauden. Olin jo aiemmin käyttänyt niitä itse päivittäin yhden kuukauden oman vatsani hyvinvoinnin tukemiseen. Tuona iltana sain kuulla, että nämä maitohappobakteerit toimivat paremmin kun ne otetaan aina iltaisin. Itse olin ottanut niitä yleensä aina aamuisin. Kun lapseni oli ottanut yhden maitohappobakteerin joka ilta, noin kuukauden ajan huomasin hänessä yhden muutoksen. Lapsi oli jo pitkään kuormitus- /ahdistustasosta riippuen purrut eri asioita. Hän oli jo pitkään käyttänyt purulelua helpottamaan oloaan. Ennen purulelua hän oli purrut joko lelua, ilmajoogamattoa, univilttiään tai jotain muuta vastaavaa. Tuon maitohappobakteeri kuurin jälkeen lapsi lopetti puremisen yllättäen. Nyt tästä on n. 3kk aikaa eikä lapsi ole edelleenkään aloittanut puremista uudestaan.

Tulevaisuudessa ajattelin uusia tämän maitohappobakteeri kuurin hänelle aina tarvittaessa. Nyt olemme antaneet lapselle gojimarjajuomaa päivittäin turvaamaan hänen C-vitamiinin saantinsa päivittäin. Näiden vaikutuksista minulla ei vielä ole riittävästi tietoa. Muutaman havainnon olen jo tehnyt, mutta jään vielä seuraamaan tätä tilannetta. tarkemmin.

Olin tänään ajamassa kohti tuttua kohdetta. Saapuessani melkein perille, oli uusi kyltti, joka sai minut pohtimaan elämääni. “Hengitä olet perillä” kertoi minulle saman sanoman, jota hoen itselleni päivittäin. Hymyile ja hengitä, kaikki on hyvin. Erityislapsiarki on haasteita täynnä ja omille tunteille ei ole tilaa. Tunteet tulee ymmärtää, mutta vanhemman tulee olla pääosin aina tyyni ja rauhallinen. Lapsi aistii paljon ja vanhemman tyyneys tukee lapsen hyvinvointia. Muistan, kun tapasin mieheni ennen lapsiamme. Koin ahdistavana hänen syvähengityksensä. Hän hengitti aina syvään, kun koki jotain haastavaa tai tunteellista. Hän kertoi sen laskevan stressitasoja ja olevan yleisesti äkillisiä stessitilanteita kohtaavien ammattiryhmien käytössä. Tuolloin vielä en ymmärtänyt sitä ja ahdistuin siitä. Lapsuudenkodissani se oli voimakkaan tunteen merkki. Nyt kun olen itse alkanut käyttämään tuota samaa tekniikkaa, huomaan äitini ahdistuvan siitä aina ajoittain. Minulle se on nykyään merkki selviytymisestä ja voimasta. Annan itselleni aina aikaa hengittää.

Kotonamme käy välillä lastenhoitajia ja osa heistä on ihmetellyt taulua keittiömme seinällä. Siihen on kirjoitettu voimalauseita, joiden ajatuksena on tukea heidän itsetuntoa. Olen huomannut, että kirjoitettuna tekstillä on vahvempi vaikutus yksilöön ja se muuttuu todeksi. Tämän vuoksi koin tuon kyltin mietelauseella koskettavana. Se sai minut hätkähtämään ja mietin sitä koko loppumatkan. Se puhui kanssani samaa kieltä.

Hengittäminen on yksi tärkeimmistä asioista, joita päivittäin elämässämme tarvitsemme. Hyvinvointineuvojat neuvovat meitä elämään rennommin ja kokemaan erilaisia tunteita ilman syyllisyyttä. Nämä opit eivät kuitenkaan aina ole erityislapsiarjessa mahdollisia. Erityislapsen vanhemman tulee olla joka hetki, kun lapsi on läsnä, vahva. Tulee olla rauhallinen ja tukea lapsen tunteita omien tunteiden kautta. Avainsanoja ovat: rauhallisuus, lempeys ja toisto. Lapsi ei aina ymmärrä tuntemiansa tunteita, joka tuo elämään omat haasteensa. Lapsi näkee ja tuntee ehkä enemmän kuin ymmärrämmekään. Hän aistii jokaisen sanan ja kuiskauksen, joka hänestä puhutaan. Hän kuulee, näkee ja reagoi.

Hengittämällä omat tunteeni pois, tasaan omia tunteitani ja stressitasoani. Hengitän myös ennen kuin reagoin. En anna lapselle omalta osaltani liian paljon tunteita käsiteltäviksi. Autan tällä myös lasta selviämään arjen tilanteista ilman sitä tunnetaakkaa, jonka hän minusta muuten aistisi. Entä omat tunteeni? Ne on tärkeä hengittää ulos, koska niille ei usein ole aikaa. Ne saattavat ajoittain myös purkautua yön hiljaisina tunteina kyyneleinä tai menetettynä arkena. Ne saa tuntea ja ne on tärkeä tuntea, mutta vain silloin kun lapsi ei ole läsnä. Olen pikku hiljaa huomannutkin keskittyväni kohti sisäisen rauhan etsimistä ja keskittymistä siihen aitoon ja hyvään, joka elämässäni on. Arjen kiireisinä ja haastavimpinakin hetkinä olen huomannut taas löytäneeni sen rauhan, jonka joskus jo kadotin. Olen taas oma itseni. Voitko kuvitella? Silloin, kun itselle ei ole arjessa riittävästi aikaa edes ajattelulle ja täytyy keskittyä vain voimaan hyvin, sitä onkin alkanut voimaan paremmin.

Tähän koen suurimpana syynä olleen eteeristen öljyjen sekä Young Livingin omien lisäravinteiden käytön, sekä yllä mainitsemani aitouteen ja positiivisuuteen keskittymisen. Vaikka käytän öljyjä pääasiassa lapseni tunteiden tasaamisessa, käytän niitä nykyisin myös omien tunteideni tasaamisen tukemisena. Hengittäminen ja eteeriset öljyt ovatkin elämässämme oleva tärkeä voimavara. Myös lapseni nauttii eteerisistä öljyistä ja kokee ne hyödyllisiksi.

Erityislapsen äitinä arki muuttui haastavammaksi. Sosiaalinen ympyrä kaventui, mutta myös rikastui. Kun ei ole aikaa keskittyä epäolennaiseen, sitä keskittyy vain siihen olennaiseen: hyvinvointiin. Aitous, rehellisyys ja avoimesti kaikkien asioiden käsitteleminen ovat olleet meidän onnemme salaisuus. Pyrin olemaan katselematta taaksepäin siihen arkeen, joka jollain toisella on ja keskittymään siihen mitä meillä on.

Tänään käytimme iltaöljynä diffuuserissa Loyalty ölyä. Kuulin muutama viikko sitten sen sisältävän useita arvokkaita öljyjä, jotka lisäävät hyvinvointiamme.

Pyöräily on kuin merenneitona olemista maanpäällä, kerroin nuorena silmät loistaen. Olin yhtä pyöräni kanssa ja rakastin “lentää” sillä. Hiukset hulmuten laitoin itseni äärirajoille, kunnes jalat eivät enää kestäneet. Pompin tunteja trampoliinilla ja illalla vain katselin pilviä. Pilvet olivat kauniita ja leijailivat taivaalla kauniiden värien ympäröimänä. Ne muuttivat muotoaan ja niitä oli hauska tutkia hiljaa. Mielikuvitukseni oli parhain ystäväni ja sain vain olla hiljaa tuulen kanssa. Vesi ja tuuli olivat elementtejäni ja musiikki kannatteli minua haavemaailmassani. Tuo maailma oli täynnä disney prinsessoja ja unelmia. Se oli vaaleanpunainen ja sininen sekä tuoksui ruusuilta.

Pidin haavemaailmani kiinni vielä pitkään aikuisuuteen. Se oli pakopaikkani maailman julmuudelta. Olinhan kasvanut disney elokuvien aikana ja saanut nauttia monesta sadusta kauniisti kuvitettuna. Niihin oli ollut hyvä paeta aina, kun siihen tuli tarve. Laitoin musiikin korvilleni ja katosin toiseen maailmaan.

Jokaisesta unesta heräämme kuitenkin todellisuuteen. Lapsen syntymän jälkeen sain vielä hetken elää ajoittain unelmieni voimalla hyvään keskittyen. Pikku hiljaa tämä kuitenkin tuli yhä vaikeammaksi. En saanut enää unelmiini yhteyttä ja ne tuntuivat katoavan. Havahduin elämääni tässä maailmassa ja keskittymään siihen, kuinka voisin edelleen pysyä positiivisena ja onnellisena haasteidenkin keskellä. En enää haaveillut yli vuorien, vaan keskityin olemaan onnellinen tässä ja nyt.

Laulu vapauttaa kehoa ja tuo onnellisuuden tunnetta. Samalla tavalla voimme huijata aivojamme hymyilemällä ja hyvään keskittymällä. “Se kasvaa mihin keskittyy” on lause, joka minulle on opetettu jo vuosia. Kun aiemmin elämänohjeeni on ollut kohdella muita kuten haluan itseäni kohdeltavan, olen huomannut keskittyväni enemmän tähän edellä olevaan lauseeseen. Minkä minä haluan elämässäni kasvavan? Haluanko keskittyä murheisiin ja jäädä niihin kiinni vai keskitynkö johonkin muuhun? Ihmisenä teen virheitä ja jään kiinni epäoikeudenmukaisuuksiin, mutta pyrin ohjaamaan toimintani kohti hyvää ja kestävää. Pyrin olemaan parempi versio itsestäni.

Minkä sinä haluaisit kasvavan elämässäsi? Mihin haluat keskittyä? Mistä unelmoit? Estääkö sinua joku? Jos estää, niin milloin ei ehkä enää estä? Voitko valita, tehdä suunnitelmia ja keskittyä hyvään? Mitä elämässäsi on hyvin ja mitä toivoisit lisää? Jos et vielä voi haaveilla kaikesta, niin mistä voit haaveilla? Onko haaveitasi mahdollista pilkkoa pienempiin osiin? Onko uusia unelmia?

Disney prinsessa vaihe on elämässäni jo ohi, vaikka välillä nautinkin Barbie elokuvien vilpittömästä tahdosta hyvään. Hyvä voittaa! Se voittaa aina. Niin kuin hymykin. Vaikeuksienkin takaa löytyy aina jotain hyvää. Se riippuu siitä mihin keskittyy. Elämä on täynnä valintoja. Joka aamu saamme herätä uuteen aamuun täynnä uusia valintoja.

Meidän elämäämme on pitkään varjostanut autismin diagnoosi, joka on tuonut paljon varjoa ja valoa elämäämme. Varjot ovat kasvattaneet nauttimaan valosta ja antaneet elämälle uusia ulottuvuuksia. Ne ovat myös vieneet myös paljon pois. Rajoittaneet, pysäyttäneet ja tuoneet haasteita. Valitsen silti ajatella autismin olevan meille lahja, joka on opettanut meitä kasvamaan paremmiksi versioiksi itsestämme. Missä olisimmekaan ilman autismia?

Sacred mountain on young livingin eteerinen öljy. Se on luotu haaveiden ja muistojen. pohjalta muistuttamaan kauniista vuorimaisemasta. Vahvuus, voima, vakaus ja turvallisuus. Uudet unelmani sisältävät nykyään turvallisia tuoksuja, jotka auttavat minua voimaan paremmin.

Luin tällä viikolla mielenkiintoisen julkaisun liittyen koulun alkuun ja tunteiden hallintaan. Siinä Lastenpsykiatrian professori kertoi kuinka aikuinen voi tukea lapsen oloa omien tunteidensa hallinnan kautta. Artikkelissa lapsi kuvataan kuin ilmapuntarina, joka aistii herkästi aikuisen tunnetilan ja reagoi siihen. Kun aikuinen hallitsee omat tunteensa, on lapsen helpompi toimia. Lasta tulee tukea siten, että hänen on helppo kertoa tunteistaan ja peloistaan. Kun aikuinen suhtautuu vaikeuksiin rakentavasti ja pitää yllä “selviytymisuskoa”, selviytyy lapsikin paremmin. Artikkelissa ohjataan myös uudelle sivustolle joka oli perustettu vanhempien jaksamisen tueksi.

Artikkeli: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/lapsen-kouluun-paluuta-voi-helpottaa-opettelemalla-hallitsemaan-hankalia

Sivusto joka tukee vanhempien jaksamista: https://yhdessaselviydytaan.fi/fi/

Puhuin aikaisemmin hengittämisestä ja sen tärkeydestä. Ylläolevan artikkelin luettuani huomasin sen yhteyden hengittämiseen. Minun kikkani hengittämisessä oli juuri syvähengitys. Vaikeissakin tilanteissa laitoin silmät kiinni ja hengitin syvään. Sen jälkeen minulla oli enemmän voimia toimia. Nykyäänkin huomaan aina hengittäväni syvään ennen kuin toimin haastavissa tilanteissa. En enää laita enää silmiäni kiinni, mutta hengittäminen antaa itselle muutaman sekuntin aikaa rauhoittua ennen toimintaa.

Herkkänä ihmisenä minun on ollut tärkeää kiinnittää omiin tunteisiini huomiota, jotta en liioittele niitä. Tunnen niin paljon, että minun tulee muistaa suodattaa. Onko tämä oikea reaktio tähän tunteeseen? Epäonnistun ja onnistun. Elämään kuuluu paljon tilanteita, hetkiä ja tunteita, joita jokainen käsittelee ja tulkitsee omalla tavallansa. Minun elämäni on aina ollut tunnerikasta, vaikka olenkin luonteeltani rauhallinen. Ne ovat vain tunteita, jotka tulee asettaa omiin mittasuhteisiinsa. Niitä on ja kuuluu olla. Ne muuttuvat ja se tekee meistä ihmisiä.

Lapsena sain kasvatuksen, jossa kaikki tunteeni hyväksyttiin. Äitini kiinnitti erityisesti huomiota juuri tunnekasvatukseemme. Kaikki riidat piti sopia, eikä saanut mennä nukkumaan ennen kuin ne oli sovittu. Opin käsittelemään tunteeni ja hyväksymään ne. Sain olla oma itseni ja näyttää tunteeni avoimesti. Äitini myös kasvatti minut NLP oppien mukaan pohtimaan tunteitani sekä niiden merkitystä ja arvoa. Opin käsittelemään tunteitani paremmin.

Oman lapseni saamisen jälkeen vetäydyin eräänlaiseen tunnekuplaan ja nautin lapsesta niin paljon kuin pystyin. Olin onnellinen. Hän oli rauhallinen lapsi ja elämäni oli hyvin seesteistä. Kun perheeseemme syntyi toinen lapsi, esikoiseni reagoi tilanteeseen odottamattomalla tavalla. Ennen niin kovin rauhallinen lapsi muuttui yllättäen rauhattomaksi. Lapsen tunneryöpyt olivat voimakkaita ja vanhempana huomasin minun tehtäväni olevan niiden rauhoittaminen. Minun tuli rauhoittaa oma olemukseni yhä rauhallisemmaksi ja keskittyä onnellisuuteen. Minimoin kaikki voimakkaat tunteeni ja keskityin hengittämään ne pois. Annoin aina itselleni aikaa hengittää.

Alkuun luulin tämän kaiken tekevän minut katkeraksi, koska en voinut näyttää tai käsitellä tunteitani. Tunteet tuli tukahduttaa tai hengittää pois. Lapsen kanssa tuli aina toimia rakentavasti ja rauhallisesti. Myöhemmin sain kuitenkin yllättyä ja huomata olevani onnellisempi kuin aiemmin. En ymmärtänyt mistä tämä johtui, koska luulin asian olevan juuri päinvastoin. Olin löytänyt uusia tapoja purkaa tunteitani sekä käsitellä niitä.

Erityislapsen diagnoosi ja siihen liittyvät tunteet olivat silti voimakkaita. Omien tunteiden käsittely ja kokoaikainen valmiustilassa eläminen oli kuormittavaa. Aloin ymmärtämään yhä paremmin niitä aikuisia ja vanhempia, jotka työskentelevät haastavien lasten kanssa. Omat tunteet tuli hallita ja pitää kurissa. Samalla kotona tunnepitoisia tilanteita oli hyvin paljon ja lasta tuli ohjata ja tukea tunteidensa käsittelyn kanssa. Aluksi jaoittelin kaikki hänen lelunsa niin, että huone oli hyvin rauhallinen ja seesteinen. Se oli helppo pitää siistinä. Tutustuin erilaisiin vitamiini valmisteisiin ja kokeilimme niitä, koska lapseni ruokavalio ei sisältänyt riittävästi vitamiineja. Hänen suutuntemuksensa on aina ollut hyvin herkkä eikä hän ole suostunut syömään helposti. Vauvana sainkin hänet syömään kaikenlaista terveellistä lettujen sisällä, mutta isompana hän ei niitä enää huolinut kuten pienempänä.

Vitamiineihin tutustumisen jälkeen kuulin eteerisistä öljyistä useammasta eri lähteestä. Tutustuin niihin vahingon kautta lähemmin, kun eräs tuttavani ja erityislapsen äiti oli perehtynyt niihin. Muutama kuukausi kokeilumme jälkeen huomasin olevani kovin onnellinen. Kotonamme oli hyvin usein ollut kanelin tuoksua ilmassa. Kanelin terveysvaikutuksista olenkin saanut lukea tämän kokemuksen jälkeen. Oli ihana huomata kuinka tämä tuoksu oli tuonut elämäämme paljon iloa.

Nykyään käytän elämässämme paljon eteerisiä öljyjä. Lapseni nauttii niiden tuoksusta ja tiedän että käyttämäni tuotteet ovat puhdasta luomua. Tuoksujen vaikutusta yksilön hyvinvointiin on tutkittu, mutta siitä ei vielä ole paljoa tutkimusnäyttöä. Blogissa Miehen Tie aiheesta onkin yksi artikkeli, joka sisältää jonkin verran tutkimustietoa. https://miehentie.com/2020/05/07/suuri-hajuartikkeli/

Matkamme kohti seesteistä arkea on kovin mutkitteleva. Meidän elämämme on näiden kahden vuoden aikana helpottunut paljon. Käytämme eteerisiä öljyjä sekä montaa muuta viimeisen kahden vuoden aikana oppimaani asiaa, ja ne helpottavat arkeamme. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut lapsen joka on haastanut minua oppimaan ja kehittymään. Vaikka olenkin usein kuormittunut, koen olevani parempi versio itsestäni kuin ennen tätä kokemusta. Tunnistan nykyään rajallisuuteni paremmin ja pyrin kehittymään ihmisenä päivittäin. Välillä onnistun siinä paremmin kuin toisinaan, mutta sehän tekee meistä ihmisiä, eikö niin?

Aisteja stimuloivat ja yksilön oloa helpottavat esineet ja tavarat saattavat olla hyvinkin yksinkertaisia. Ensimmäisessä tekstissäni kerroin, kuinka olin saanut tarkkaavaisuuden kohdentamiseen yksinkertaisen aistituotteen ohjeen. Tätä käytimmekin ensimmäisen kesän melko ahkerasti. Nyt tuo tuote on jo ehtinyt hukkumaan. Tarkoitukseni on silti ollut tehdä se vielä uudestaan. (Siihen tarvitset 1. pullon, hileitä sekä pienen lelun. Laita pulloon vettä n. 2/3 ja lisää lelu sekä hileitä haluamasi määrä. Tämän jälkeen sulje korkki hyvin liimalla. )

Erilaisia aisti sekä sensomotoriikkaa tukevia tuotteita etsiessäni huomasin niiden olevan joko kalliita tai vaikeasti löydettäviä. Törmäsin myös useasti erilaisiin aistihuoneisiin, josta sain idean alkaa itse tekemään kotiimme aistinurkkia. Pidin silmäni auki aina, kun kuljin töissä ja vapaa-ajalla sekä käytin luovuuttani. Yksi tärkeimmistä hankinnoistamme oli valkotaulu. Tämä yksinkertainen ja pieni ostos tuki lastani piirtämisen harjoittelussa. Lapsi oppi piirtämään aluksi valkotaulun avulla sekä muovailemaan itse kovettuvan helmimassan avulla. Tämä avasi uusia ulottuvuuksia lapselle, joka ei uskaltanut edes koskea saveen.

Ostimme myös strider14x potkupyörän, muovisen majan, liukumäen ja trampoliinin helpottamaan arkeamme. Selkeytin kodin järjestystä ja pyrin helpottamaan elämäämme niin paljon kuin pystyin. Sijoitin erilaisia kuvallisia ohjeita ympäri kotiamme, joiden tarkoitus oli selkeyttää elämää ja jäsentää lapsen rytmiä.

Ostimme myös motoriseen levottomuuteen helpottavia liikkuvuutta edistäviä tuotteita kuten Suomen voimistelutuotteen renkaat ja ilmajoogamaton. Lisäksi olen huomannut, että puolapuut olivat lapselle tärkeät päiväkodissa. Rankan päivän jälkeen niihin oli hyvä kiivetä ja pudottautua alas pehmeälle jumppamatolle. Tämä antoi lapselle tärähdyksen tunteen, jotta hän pystyi hahmottamaan kroppansa paremmin. Ilmajoogamatolla hän sai syvätuntemusta kropastaan sekä pystyi keinumaan sillä. Renkaiden avulla hän pystyi sekä roikkumaan että kieppumaan. Lisäksi löysin matemaattiseen harjoitteluun satataulun ikeasta. Maxi hamahelmien avulla sain tehtyä toisen satataulun, jossa kaikki hamahelmet olivat jonossa. Purukoru tuli kuvioihin myöhemmin, kun motorinen levottomuus muuttui iän mukana puremiseksi.

Painopeitto hankittiin meille rauhoittamaan keskushermostoa ja helpottamaan nukahtamista. Etsimme ratkaisuja agressiivisuuden ja tunteidenhallinnan äkillisiin tilanteisiin. Painopeitto on hyvä valita painon mukaan niin, että se on n. 10% käyttäjänsä painoinen. Painopeiton käytössä on myös muistettava turvallisuusohjeet. Meillä painopeittoa on käytetty nukahtamisen ajan n. 30 min tai päivällä tarvittaessa rauhoittumiseen. Painopeittoja löytyy nykyään monesta eri liikkeestä ja ne ovat kohtuu hintaisia.

Lelut olin jo jaotellut aiemmin erillisiin kannellisiin muovisiin laatikoihin. Clas Ohlsonista olenkin löytänyt hyvät laatikot lelujen ja tavaroiden jaotteluun sekä muita käteviä ideoita aistitarvikkeiksi. Ostin sieltä esimerkiksi lampun, jossa leijailee pieniä hiutaleita sekä ledivaloja tarkkaavaisuuden hahmottamiseen. Kaiken lisäksi olen käynyt usein kirppareilla ja etsinyt sieltä ideoita. Esimerkiksi tänään löysin keskittymiseen liittyvän tyynyn lapsen pepun alle. Tämän tarkoitus on vähentää motorista levottomuutta ja auttaa lasta keskittymään paremmin ruokapöydässä.

Makuaistia helpottamaan olen ostanut erilaisia yrttejä, jotka ovat lapsen lähellä. Hän on oppinut haistelemaan ja maistelemaan niitä sekä nauttii niistä. Näiden yrttien jälkeen meille on tullut myös eteerisiä öljyjä, joissa on puhtaita luonnon tuoksuja. Esimerkiksi piparminttu ja kukkatuoksut ovat lapseni mieleen.

Meidän aistituote valikoimamme on nykyään hyvin laaja, enkä edes ole saanut tähän kuvaan mahtumaan kaikkea sitä, jota olemme lasta varten hankkineet. On tärkeää, että jokainen ostaa/hankkii/tekee materiaalinsa sen mukaan mikä heidän perheellensä on hyväksi.

Tuon vielä tulevissa blogiteksteissäni näistä tuotteista esille eri aistien mukaan miksi mikäkin on meille hankittu. Osa välineistä liittyy enemmän oppimiseen ja osa molempiin.