Luin tällä viikolla mielenkiintoisen julkaisun liittyen koulun alkuun ja tunteiden hallintaan. Siinä Lastenpsykiatrian professori kertoi kuinka aikuinen voi tukea lapsen oloa omien tunteidensa hallinnan kautta. Artikkelissa lapsi kuvataan kuin ilmapuntarina, joka aistii herkästi aikuisen tunnetilan ja reagoi siihen. Kun aikuinen hallitsee omat tunteensa, on lapsen helpompi toimia. Lasta tulee tukea siten, että hänen on helppo kertoa tunteistaan ja peloistaan. Kun aikuinen suhtautuu vaikeuksiin rakentavasti ja pitää yllä “selviytymisuskoa”, selviytyy lapsikin paremmin. Artikkelissa ohjataan myös uudelle sivustolle joka oli perustettu vanhempien jaksamisen tueksi.
Sivusto joka tukee vanhempien jaksamista: https://yhdessaselviydytaan.fi/fi/
Puhuin aikaisemmin hengittämisestä ja sen tärkeydestä. Ylläolevan artikkelin luettuani huomasin sen yhteyden hengittämiseen. Minun kikkani hengittämisessä oli juuri syvähengitys. Vaikeissakin tilanteissa laitoin silmät kiinni ja hengitin syvään. Sen jälkeen minulla oli enemmän voimia toimia. Nykyäänkin huomaan aina hengittäväni syvään ennen kuin toimin haastavissa tilanteissa. En enää laita enää silmiäni kiinni, mutta hengittäminen antaa itselle muutaman sekuntin aikaa rauhoittua ennen toimintaa.
Herkkänä ihmisenä minun on ollut tärkeää kiinnittää omiin tunteisiini huomiota, jotta en liioittele niitä. Tunnen niin paljon, että minun tulee muistaa suodattaa. Onko tämä oikea reaktio tähän tunteeseen? Epäonnistun ja onnistun. Elämään kuuluu paljon tilanteita, hetkiä ja tunteita, joita jokainen käsittelee ja tulkitsee omalla tavallansa. Minun elämäni on aina ollut tunnerikasta, vaikka olenkin luonteeltani rauhallinen. Ne ovat vain tunteita, jotka tulee asettaa omiin mittasuhteisiinsa. Niitä on ja kuuluu olla. Ne muuttuvat ja se tekee meistä ihmisiä.
Lapsena sain kasvatuksen, jossa kaikki tunteeni hyväksyttiin. Äitini kiinnitti erityisesti huomiota juuri tunnekasvatukseemme. Kaikki riidat piti sopia, eikä saanut mennä nukkumaan ennen kuin ne oli sovittu. Opin käsittelemään tunteeni ja hyväksymään ne. Sain olla oma itseni ja näyttää tunteeni avoimesti. Äitini myös kasvatti minut NLP oppien mukaan pohtimaan tunteitani sekä niiden merkitystä ja arvoa. Opin käsittelemään tunteitani paremmin.
Oman lapseni saamisen jälkeen vetäydyin eräänlaiseen tunnekuplaan ja nautin lapsesta niin paljon kuin pystyin. Olin onnellinen. Hän oli rauhallinen lapsi ja elämäni oli hyvin seesteistä. Kun perheeseemme syntyi toinen lapsi, esikoiseni reagoi tilanteeseen odottamattomalla tavalla. Ennen niin kovin rauhallinen lapsi muuttui yllättäen rauhattomaksi. Lapsen tunneryöpyt olivat voimakkaita ja vanhempana huomasin minun tehtäväni olevan niiden rauhoittaminen. Minun tuli rauhoittaa oma olemukseni yhä rauhallisemmaksi ja keskittyä onnellisuuteen. Minimoin kaikki voimakkaat tunteeni ja keskityin hengittämään ne pois. Annoin aina itselleni aikaa hengittää.
Alkuun luulin tämän kaiken tekevän minut katkeraksi, koska en voinut näyttää tai käsitellä tunteitani. Tunteet tuli tukahduttaa tai hengittää pois. Lapsen kanssa tuli aina toimia rakentavasti ja rauhallisesti. Myöhemmin sain kuitenkin yllättyä ja huomata olevani onnellisempi kuin aiemmin. En ymmärtänyt mistä tämä johtui, koska luulin asian olevan juuri päinvastoin. Olin löytänyt uusia tapoja purkaa tunteitani sekä käsitellä niitä.
Erityislapsen diagnoosi ja siihen liittyvät tunteet olivat silti voimakkaita. Omien tunteiden käsittely ja kokoaikainen valmiustilassa eläminen oli kuormittavaa. Aloin ymmärtämään yhä paremmin niitä aikuisia ja vanhempia, jotka työskentelevät haastavien lasten kanssa. Omat tunteet tuli hallita ja pitää kurissa. Samalla kotona tunnepitoisia tilanteita oli hyvin paljon ja lasta tuli ohjata ja tukea tunteidensa käsittelyn kanssa. Aluksi jaoittelin kaikki hänen lelunsa niin, että huone oli hyvin rauhallinen ja seesteinen. Se oli helppo pitää siistinä. Tutustuin erilaisiin vitamiini valmisteisiin ja kokeilimme niitä, koska lapseni ruokavalio ei sisältänyt riittävästi vitamiineja. Hänen suutuntemuksensa on aina ollut hyvin herkkä eikä hän ole suostunut syömään helposti. Vauvana sainkin hänet syömään kaikenlaista terveellistä lettujen sisällä, mutta isompana hän ei niitä enää huolinut kuten pienempänä.
Vitamiineihin tutustumisen jälkeen kuulin eteerisistä öljyistä useammasta eri lähteestä. Tutustuin niihin vahingon kautta lähemmin, kun eräs tuttavani ja erityislapsen äiti oli perehtynyt niihin. Muutama kuukausi kokeilumme jälkeen huomasin olevani kovin onnellinen. Kotonamme oli hyvin usein ollut kanelin tuoksua ilmassa. Kanelin terveysvaikutuksista olenkin saanut lukea tämän kokemuksen jälkeen. Oli ihana huomata kuinka tämä tuoksu oli tuonut elämäämme paljon iloa.
Nykyään käytän elämässämme paljon eteerisiä öljyjä. Lapseni nauttii niiden tuoksusta ja tiedän että käyttämäni tuotteet ovat puhdasta luomua. Tuoksujen vaikutusta yksilön hyvinvointiin on tutkittu, mutta siitä ei vielä ole paljoa tutkimusnäyttöä. Blogissa Miehen Tie aiheesta onkin yksi artikkeli, joka sisältää jonkin verran tutkimustietoa. https://miehentie.com/2020/05/07/suuri-hajuartikkeli/
Matkamme kohti seesteistä arkea on kovin mutkitteleva. Meidän elämämme on näiden kahden vuoden aikana helpottunut paljon. Käytämme eteerisiä öljyjä sekä montaa muuta viimeisen kahden vuoden aikana oppimaani asiaa, ja ne helpottavat arkeamme. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut lapsen joka on haastanut minua oppimaan ja kehittymään. Vaikka olenkin usein kuormittunut, koen olevani parempi versio itsestäni kuin ennen tätä kokemusta. Tunnistan nykyään rajallisuuteni paremmin ja pyrin kehittymään ihmisenä päivittäin. Välillä onnistun siinä paremmin kuin toisinaan, mutta sehän tekee meistä ihmisiä, eikö niin?
Aistien 